Ohessa Edun levy-yhtiön edustajan, Markus Vuorisen saatekirje ja Edun tekemää esittelyä äänitteen osalta.
Tervehdys Sinulle, laulujen ja tarinoiden ystävä!
Minulla on Ilo kertoa, että julkaisemme 20.9.2018, järjestyksessä kolmannen Edu Kettusen erikoisjulkaisun. Saat ennakkotilausoikeuden tähän albumiin.
Kahden loppuunmyydyn edeltäjänsä tapaan, tämäkään ei tule virallisesti myyntiin minnekään, eikä sisältöä ole mahdollista saada, tilata tai ladata mistään muualta. Ainakaan lain sallimissa puitteissa. Painoksia tehdään yksi, eikä äänitteen sisältöä ole myöhemmin mahdollista saada mistään.
Tämän kertainen julkaisu sisältää ääntä ja kuvaa. Kysymyksessä on siis kaksoisjulkaisu.
Albumin sisältö on kytköksissä syyskuussa alkavaan konserttikiertueeseen. Julkaisupäiväkin on ajoitettu tarkoituksella kiertueen aloituspäivään.
Edu Kettunen: Sateinen Iltapäivä Välkkylän BP.llä Vol.3: Takapihan Tarinoita
Painos 501kpl. CD+DVD. Vain yksi painos. Uusintapainosta ei oteta ikinä, koskaan, eikä mistään syystä. Jokaisessa numerointi ja Edun nimikirjoitus. Ennakkotilaajille omistuskirjoitus.
Hinta: 35,00€ + postikulut 3,00€
Ennakkoon tilatut albumit toimitetaan postissa ennen virallista julkaisupäivää. Mahdollisesti myymättömät kappaleet myydään kiertueella. Niin kauan kuin tavaraa riittää.
Yhteistyöterveisin
Markus https://www.facebook.com/EduKettunenOfficial/
P.s. Ai niin perhana, meinasi ihan unohtua… Edu kirjoitti albumin kansilehtiseen tähän tyyliin:
Näin helteisenä kesänä kun sataa, sataa lujaa. Ja tuulee. Ja ukkostaa. (Ja tiedän kyllä että lausetta ei saisi aloitta sanalla ”ja”. Ja siitä vähät välitän.) Ensimmäinen kunnon myräkkä tuntui pelottavuudestaan huolimatta hyvältä, olkoonkin että se kaatoi kaksi kuivuuteen kuollutta tuijaa studion katolle, enkä oikein jaksa uskoa että ryhtyisin jonakin päivänä raivuutöihin. Mitä se haittaa jos studion katonharjan yli pilkistää kaksi vilpitöntä tuijan latvaa. Sen verran reagoin asiaan, että kävin tarkastamassa mahdolliset vauriot, ja kun en sellaisia havainnut, tajusin samantien aikovani unohtaa koko jutun. Ja unohdinkin. Ryhdyin metsurin hommien sijasta studiotöihin.
Nythän oli, nähkääs, niin, että koko talven ja kevään ja kesän olin kuvannut ja editoinut ja leikannut ja liimannut videoita syksyn 2018 Takapihan TARINOITA 2 kiertuetta varten. Niitä työstääkseni olin tietysti joutunut tekemään ns. keikkaversiot biiseistä, koska vuosien myötä tempot ja rakenteet ja osin sointukierrotkin ovat sopeutuneet keikkailun realiteetteihin, eikä levyversioita näin ollen juurikaan voinut käyttää editoimisen tukena. Seurauksena tästä minulla oli kovalevyllä parikymmentä uutta arria vanhoista biiseistä, ja tuntui jotenkin tuhlaukselta vain nakata ne tietokoneen nurkkaan haalistumaan videoiden valmistuttua. Keikoillahan biisit soitetaan ihan oikeasti livenä, eli valmiissa videossa ei ole ääniraitaa lainkaan. Päätin viedä asian askeleen pidemmälle, ja soittelin soolot ja laulelin stemmat kymmeneen biisiin koostaakseni niistä ”Sateinen iltapäivä Välkkylän BP:llä 3” cd:n. Sitten miksasin ne ja olin tovin aivan tyytyväinen.
Mutta mutta… jokin vaivasi mieltä. Nyt minulla oli käsissäni kymmenen masterointiin valmista biisiä ja kasa äänettömiä videoita. Vähän niin kuin puukko ja tuppi. Puukon meinasin myydä ja tupen ottaa keikoille messiin. Vasemman lähimonitorin päällä lekotteleva hämähäkki vilkaisi minua ainakin viidellä silmällä ja katseesta oli helppo lukea sanat ”idiootti” ja ”DVD”.
Niinpä tietysti. Juuri kun luulin kaiken olevan valmista, kaikki olikin surkeasti kesken. Kymmenen videota vaati lisäkuvauksia ja editointia DVD-julkaisua varten. Laatimissani keikkavideoissa ei artisti itse esiinny lainkaan koska on aina esityksen aikana lavalla tavattavissa. DVD on eri juttu. Voi helevetti sentään. Että pitikin sataa, ja kuka se hämähäkkikin oikein luulee olevansa?
Nyt on elokuu. DVD on autoroitavana ja CD masteroinnissa. SATEINEN ILTAPÄIVÄ VÄLKKYLÄN BP:LLÄ 3 on kansia vailla valmis. Kansien sisään tulee DVD ja CD.
Biisit toteutin niin kuin ne keikoilla toteutuvat. Samat loopit, samat soundit, ilman loputonta hiomista ja pähkäilyä. Virheineen kaikkineen. Pienempiä arreja kuin alkuperäisissä levyversioissa ja mutkat surutta suoriksi. Ajattelin että jos levyllä on vaikkapa vähän liikaa botnea, tai liian vähän, mistä sitä voi tietää, niin ei huolta. Niinhän se menee keikoillakin. Kisa elää. Tein soundit lähinnä itselleni. Ympäripyöreätä ja lämmintä. Ei tämä niin vakavaa ole.
Videot toteutin samalla filosofialla. Mitä se minulle kuuluu jos asiaan liittyy sääntöjä ja lainalaisuuksia jotka tulisi ottaa huomioon. Niistä en tiedä, enkä niin ollen ole niistä eritysen huolissani. On mahtavaa tehdä hirveällä zempillä jotain minkä päälle ei juurikaan mitään ymmärrä. Huomata että tämä ei ihan oikeasti ole niin vakavaa. Tämmöistä vaan. Vähän niin kuin elämä ylipäätään. Ja maailmankaikkeus. Ja kaikki.
Suuret kiitokset kaikille videoilla esiintyville ja myös Prelinger-arkistolle ja Pixabaylle.
Soitot soittelin ja laulut laulelin itse, ja äänitin ja miksasin myös. DVD:n autoroi Flinkmanin Pete. Kannen taiton teki Löytökorven Riikka. Kaiken muun hoiteli Vuorisen Markus, koppakuoriaisen tarmolla.
Edu
Kuvassa julkaisusarjan edellinen osa. The previous part of that release series.
Suomalaista musiikkia Finnish music blog 